Joulukalenterin 6. luukku

Tampereen työväenteatterissa esitetään näytelmää Helene Schjerfbeckistä. Eilinen esitys oli kielletty alle 18-vuotiailta, vaikka siinä ei näytetty väkivaltaa tai seksiä. Ensimmäisen kerran olen törmännyt näihin K18-näytöksiin elokuvissa. Ikäraja asetetaan, jotta teatterisaliin saa viedä alkoholia. 

Briteissä katsojat kantoivat esityksiin olutta huterissa muovimukeissa, Helenen yleisö joi katsomossa valko- ja kuohuviiniä. 

Ymmärrän, että juomat tuodaan stand up - tai Vuonna 85 Reunion -esitykseen, mutta Helene tuntuu kummalliselta. Onhan kuitenkin pikkujouluaika, joten pitäähän saada nauttia alkoholista myös esityksen aikana! Kuka muuten vaivautuisi katsomaan työnantajan maksamaa teatteria. Ei alkoholi minua häirinnyt, tosin paheksuin katsojaa, joka otti kännykällään kuvia esityksen aikana. 

Olen savolaissyntyinen hienostelija. Jos juon näytelmän väliajalla muutakin kuin vettä, juon pienen lasillisen kuivaa sherryä, ellei minulla sitten satu olemaan seuralaista, joka jakaisi kanssani piccolokuohuviinipullon. Ei tulisi mieleenikään juoda sherryä milloinkaan muulloin, enkä ole koskaan ostanut kyseistä juomaa kotiin. Sherry on varattu juotavaksi teatterin lämpiössä. 

Näytelmä oli parempi kuin odotin. Pidin vaihtuvista kuvista (maalauksista) näyttämön taustalla. Näimme myös tekoälyllä henkiin herätetyn valokuvan taidemaalarista. 

Nykyään näyttelijöiltä odotetaan käsittämätöntä fyysistä voimaa ja notkeutta. Helenen putoaminen portaissa oli hienosti esitetty. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!  

Joulukalenterin 5.luukku

Kahvakuulaohjaaja kertoi saaneensa äidiltään puurojoulukalenterin. Tämä ei ole puurojoulukalenteri, enemmänkin vessanpyttyjoulukalenteri.

Soitin huoltofirmaan vuotavasta vessanpöntöstä. Puhelu sujui näin: luurista kuului "Paina yksi jos..." siinä vaiheessa suljin puhelimen ja lähetin firmaan sähköpostia. Taloyhtiön käyttämän huoltofirman nimi oli aiemmin Tammertalkkarit, tämän uuden nimi on Alltime. Ei voi mitään. 

Nyt kehun kustantamoa, josta seuraava romaanini tulee. Laitoin kässärin sinne lokakuussa, ja sain vastauksen, että he ehtivät lukea sen marraskuussa. Heti marraskuun alussa sain viestin, jossa kysyttiin ovatko tekstin oikeudet edelleen tarjolla, kerrottiin ennakon ja rojaltien taso, jotka olivat hyvinkin kilpailukykyiset. Allekirjoitin kustannussopimuksen marraskuussa ja ennakko tuli tililleni. Tapasin kustannustoimittajan joulukuun alussa. Minua ei ole roikotettu turhassa toivossa kuukausikaupalla. 

Ainoa huono puoli on se, että kustantamo keskittyy ääni- ja e-kirjoihin, mutta sinnepäin ovat muutkin kustantamot menossa, luulisin. Kirjasta tehdään myös paperiversio, jonka voi tilata nettikaupasta, mutta jota ei tarjota kirjakauppoihin.  Kaikki on ollut ihmeen selkeää heti alusta lähtien. 

Enää ei tarvitse murehtia sitä, ettei ole saanut kutsua takkatuli-iltaan (ilman takkatulta), koska sellaista ei ole. 

Joulukalenterin 4. luukku

Tänä aamuna joulukalenterini taso nousee, sillä tarjoilen teille Pekka Kytömäen joulupalindromeja. 

Lukuohje: Lue palindromi ensin alusta loppuun perheellesi, kotieläimillesi tai olohuoneen seinälle, jonka jälkeen suosittelen sinua kääntämään selkäsi yleisölle ja lukemaan palindromit lopusta alkuun.  

Aatto, kuusi./ Siis äitiäsi/ isi suukottaa. 

Uupuva,/ haali paketit,/ eka pilaa havupuu.

Tee latu,/ ihannejoulu./ Ojenna hiutaleet.  

Palindromit ovat kirjoista Aattelu rulettaa (Aviador 2018) ja Sytytys (Aviador 2020).

Huomasitte varmaan, että kirjojen nimetkin ovat palindromeja. Suosittelen muutenkin Pekka Kytömäen runokirjoja! 

Kurssikaverini harrasti aikoinaan palindromeja, nyt hän rustaa niitä pilven reunalla. Tämä on jäänyt mieleeni: Neulo taas, saat oluen. 

Nyt viimeistään kannattaa aloittaa joulusiivous. Kiillota jouluhopeat! 

 

Jolukalenterin 3. luukku

Kaikki maailmaa johtavat vanhat miehet huomioikaa, että tontut ovat liikekannalla. Tonttu kurkistaa ikkunastanne, punainen lakki vain vilahtaa jossain näkökentän reunamilla. Tonttu kuulee ja näkee kaiken. Tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap tonttu laulaa. 

Rahan, nuorten kauniiden naisten, vihreiden kuulien, korkean viran, tietokonepelien ja himoittujen maa-alueiden sijaan saatte jouluaattona risukimpun, jolla tonttu rätkii teitä. Siinä eivät muut vanhat vallassa olevat miehet pysty auttamaan. Vielä ehtii muuttaa tapojaan. En tosin usko teidän kykenevän siihen.  

Olin eilen kirjailijoiden pikkujouluissa. Pikkujoulutkaan eivät ole entisellään, juhlat loppuivat kahdeksalta ja minulla on aamulla freesi olo tai niin freesi kuin nykyään voi olla. 

Työpaikan pikkujouluista mentiin aikoinaan jatkoille. Muutaman kerran päädyimme erääseen tanssiravintolaan. Tanssiravintolaa ei enää ole, enkä sitä kaipaa. 

Kaveriani, poliklinikan sairaanhoitajaa, kolmen lapsen äitiä alkoi piirittää eräs mies. H sanoi hänelle olevansa teologian opiskelija. Mies meni kovin hiljaiseksi, eikä ottanut enää kontaktia. 

H hommasi meille ravintolasta autokyydin kotiin. Luulin meitä kuljettaneen miehen olevan hänen tuttunsa, mutta mies oli täysin tuntematon ja ilmeni, että hän oli Alibin toimittaja. Kaivoin netistä miehen juttuja, jotka olivat pelottavia ja vaivaannuttavia. 

Selvisimme molemmat turvallisesti kotiin. 

Olkaa kilttejä! Koskee varsinkin kaikkia valtaapitäviä vanhempia mieshenkilöitä. 

Kuvassa on nähtävissä osa Tampereen Stockmannin jouluikkunasta. 

Joulukalenterin 2. luukku

Olemme jo riittävän turvavälin päässä marraskuusta, eikä onneksi enää ole vaaraa tipahtaa marraskuukuoppaan. Tosin marraskuu ei ollut erityisen synkkä. Aurinko valaisi Helsinki-Vantaalla noin 30 tuntia, vähiten aurinkoa nähtiin marraskuussa 1974, jolloin aurinko näyttäytyi 5.4 tunnin ajan kertoo Hesari. Miettikääpä sitä!

Lapsena sain joka joulu kirjalahjan ja myöhemmin äiti osti minulle jouluisin Finladia-palkitun romaanin. Enää kirjalahjat eivät ole itsestäänselvyys. 

Metso-kirjastossa minut pysäytti Aamulehden toimittaja ja kysyi minkä kirjan haluaisin joululahjaksi. Menin hetkeksi nurkan taakse miettimään ja sanoin sitten haluavani Claire Keeganin viimeksi suomennetun  kirjan Aivan viime hetkellä -Kertomuksia naisista ja miehistä.  Hän kysyi miksi ja sanoin, että kirjailijan kaksi aiemmin suomennettua romaania olivat olleet ihania. IHANIA! Noloa! 

Toimittaja sanoi, ettei lue kirjoja vaan kuuntelee äänikirjoja. Tuntuu oudolta, ettei toimittaja lue vaan kuuntelee. Juttu, johon siis haastateltiin satunnaisia ohikulkijoita, saattaa olla jo Aamulehdessä. Otettiin kuvakin, vaikka hiukseni olivat lätässä.  Minulle ei tule Aamulehteä vaan Hesari.

Jälkeenpäin tuli mieleen, että olisi pitänyt haluta lahjaksi jonkun suomalaiskirjailijan uutuutta tai peräti runokirjaa, sillä runot painuvat aina myyntitilastojen pohjimmaisiksi.  Se on myöhäistä nyt. 

Kirja on hyvä lahja ja melkein kaikesta selviää häpeällä.  

Joulukalenterin ensimmäinen (vaan ei viimeinen) luukku

Tervetuloa lukemaan Ei saa mennä ulos saunaiholla-blogin suosittua joulukalenteria. Takaan, että tekstit ovat hutiloiden kirjoitettuja, virheitä esiintyy ja asiaa joutuu kaivelemaan tyhjänpäiväisen ryönän alta. Sarkasmitakuu. Valitusoikeutta ei ole. Kalenteri on ilmainen, eikä uutta luukkua voi luvata joka päivä. 

Isäni asuu palvelutalossa, jossa ei saa polttaa kynttilöitä. Vanhukset ovat tunnetusti holtittomia tulen käsittelyssä. 

Ostin isälle LED-kynttilöitä, jotka ovat hämmästyttävän hyvä korvike aidoille. Isän luona käydessäni varoin LED-lamppuja kuin kynttilän liekkejä. 

Siskoni miehineen ja koirineen tuli käymään, eivätkä he päässeet sisälle ovesta lätkäavaimella. Siskoni soitti huoltohenkilölle, joka saapuikin paikalle. Hänkään ei saanut ovea auki. Huoltohenkilö ei ymmärtänyt lukkoasiasta yhtään mitään ja hän soitti eri instansseille, enkä tiedä miten lopulta kävi. Käytävälle alkoi kertyä saunasta palaavaa porukkaa kylpytakeissaan, eivätkä hekään päässeet koteihinsa. 

Ovet olisi voinut avata myös perinteisillä avaimilla, mutta niitä ei ollut. 

Ilmeisesti saunasta tulleille asukkaille avattiin heidän asuntojensa ovet, sillä käytävä oli tyhjä kun lähdin rautatieasemalle. Isä ei voinut lähteä minua saattamaan, sillä hän ei välttämättä olisi päässyt takaisin sisälle. 

On oikein joulukuista. Sataa vettä.  Kuva on eilispäiväinen.